Vaikka sää ei aina suosikaan

Tänä kesänä ei ole hellepäiviä ollut vielä nimeksikään, onneksi jotkut lomapäivistäni ovat olleet aurinkoisia ja lämpimiä. Esimerkiksi eilen alkoi päivä nauttien maittavasta aamiaisesta terassilla ja jatkui pihatöiden merkeissä. Oksasilppuri nieli kitaansa kaadettujen omenapuiden oksia huimaa vauhtia ja mökin ikkunapuitteet saivat raikkaan valkoisen ehostuksen. Päivän päätteeksi  oli ihana vain istua terassilla ja nauttia maaseudun rauhasta. Tämä kiireettömyys sekä ympärillä olevat yksinkertaiset asiat ilahduttavat kummasti mieltä - mitä muuta sitä lomalta kaipaakaan :-)

Honeymoon kesäparatiisissa

Heinäkuun ensimmäinen sunnuntai helli mökkiläisiä lämmöllä ja auringon paisteella heti aamuvarhaisesta. Pihapiiriä kehystivät syreenit kauniisti kukkien ja hurmaavasti tuoksuen. Samoin mökin ja saunarakennuksen nurkalla juhannusruusu oli parhaassa kukassa pari viikkoa juhannuksen jälkeen.

Laventelit nauttivat eteläpihan lämmöstä heti aamusta alkaen.

 

Aamulla koirat olivat yön unien jälkeen vielä hieman hitaita käynnistymään päivän touhuihin.

Mutta jo jonkin ajan kuluttua frisbeet ja pallot saivat kyytiä.

Tarkoitukseni oli leikata ainoastaan nurmikko, mutta lopulta päädyin siistimään myös syreenit. Olin tyytyväinen lopputulokseen: pensaat ovat nyt paljon ryhdikkäämpiä ja uusille oksille on tilaa ja valoa kasvaa suuremmiksi. Minun touhutessa pihahommissa oli tuore aviomieheni maalannut terassin kaiteet valkeaksi. Ensi kesänä on sitten terassin lattian vuoro saada uusi väri.

Parin viime viikon aikana olen totutellut rouvana oloon ja en olisi voinut ajatella parempaa paikkaa honeymoonin viettoon kuin tämä pieni suloinen mökki pihapiireineen.

Kesä voi tulla - terassi on valmis

Ensimmäinen terassintekijä heitti hanskat tiskiin ennen kuin homma edes kunnolla käynnistyi. Muutama tukipuu oli paikallaan ja piha pullollaan puutavaraa, mutta remonttimiehestä ei tietoakaan...

Sitten alkoi armoton soittorumba ja viidakkorummutus: Mistä terassille tekijä? Toinen kokelas ei ennättänyt edes vasaraan tarttua kun tuli tohtorilta kielto käyttää kättä raskaissa rakennushommissa.

Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt löytyikin oikea aarre raksahommiin. Terassi alkoi valmistua rivakasti ja minut pidettiin kiitettävästi ajan tasalla työn edistymisestä. Tässä muutama niistä kuvista, joita sain puhelimeeni työpäivien päätteeksi. Tälle miehelle uskon löytyvän mökiltä vielä muitakin projekteja. Itse asiassa pari hommaa löytyikin jo :-)

Seuraavaksi onkin vuorossa minulle mieluisat hommat: uuden kesähuoneen stailaus ja kasvien istutus terassin vierustalle.

Omenapuiden muisto

Heti ensimmäisenä mökkikeväänä vanhat omenapuut hurmasivat minut kukinnoillaan. Tontilla oli kolme omenapuuta, jotka olivat oksistoiltaan melko villisti kasvaneista käkkyröitä. Toisena kesänä yksi omenapuista räsähti kahtia kovan ukkosmyrskyn seurauksena. Silti puuvanhus jaksoi kasvattaa runsaan sadon. Vanhat puut taipuivat omppujen painosta niin, että alimmat oksat ryystivät maata. Omppuja onkin saanut kerätä molempina kesinä koreittain ja sankoittain kotiin, sukulaisille, ystäville ja työpaikalle.

Tänä keväänä tuuli oli riepotellut puita niin, että toinenkin omenapuista oli katkennut kahtia. Niinpä päätin, että etupihalla olevat omenapuut on viisainta kaataa ennen kuin kukaan jää katkeavien oksien alle. Tontille jäi enää yksi omenapuu talon taakse, joten tänä kesänä olisikin tarkoitus ostaa pari uutta omenapuuta jatkamaan sitten aikanaan vuosikymmenten satoperinnettä.

Viimeisen nautinnon puuvanhukset tulevat antamaan polttopuina. Luinkin jostain, että omenapuu on lämpöarvoltaan yksi parhaita polttopuita.

Ja tähän loppuun vielä pari ihanaa reseptiä omenoista - muistoksi myös itselleni :-)

Omenapiirakka (pellillinen)
pohja:
300 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
3 dl grahamjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa

täyte:
8–10 omenaa
sitruunanmehua
2 tlk kermaviiliä
2 munaa
2–4 tl vanilliinisokeria
kanelia
1 dl sokeria

paistaminen:
175 astetta, 40 minuuttia

Vaniljainen omenahillo
1 kg kuorittuja ja paloiteltuja omenoita
1 dl vettä
1/2–1 sitruunan mehu
500 g hillosokeria
1 vaniljatanko

Pane omenat, vesi, sitruunamehu ja avattu vaniljatanko kattilaan. Keitä 5–10 minuuttia, soseuta pehmenneet omenat sauvasekoittimella. Lisää hillosokeri ja kuumenna uudelleen kiehuvaksi, anna kiehua kevyesti 5–10 minuuttia välillä sekoittaen. Poista vaniljatanko ja kuori vaahto pinnalta. Kaada hillo kuumiin, puhtaisiin purkkeihin ja sulje hyvin. Säilytä viileässä.

Minä kuumennan purkit pesemällä ne astianpesukoneessa juuri ennen tölkittämistä.

Mökkikoirat Siiri ja Veera

Cairn-tytöt Siiri ja Veera rakastavat mökkeillyä. Mökille lähdöstä on viisainta mainita juuri ennen autoon menoa, ellei halua saada aikaiseksi kahden koiran itkukuoroa. Tosin uskon heidän tajuavan jo minne matkamme suuntautuu kun pakkaan mukaan vesikanisterit ja muuta mökkikamaa.

Molemmilla koirilla on omat lempijutut mökillä. Luonteeltaan rauhallinen nauteskelija, filosofi-Siiri tykkää maata auringossa ja aistia ympärillä tapahtuvia asioita kuunnellen, katsellen ja haistellen. Toisinaan hän kävelee rauhallisesti ympäri pihaa tutkaillen pensaita ja kukkapenkkejä. Yksi ehdoton Siirin lempihomma on omppujen kerääminen ja siinä hän onkin todella taitava. Siiri nuuskii maahan asti ulottuvia omppuryppäitä, tökkää niitä kuonollaan ja kerää maahan pudonneista ompuista maukkaimmat suuhunsa. Ja omppuja Siiri söisi niin paljon, että halkeaisi ellei asiaan puuttuisi :-)

Siirin tarkka nenä erottaa kypsät omenat, jotka saa putoamaan maahan pienellä tönäisyllä.

Siiri ei hievahdakaan omppukorin viereltä. Jos tuosta vaikka sais yhden napattua huomaamatta :-)

Portaat ovat Siirin lempipaikka mökillä.

 

Siinä missä Siiri nauttii rauhallisesta mökkielämästä, on Veeralla aina jokin projekti meneillään. Sisällä ollessa täytyy vahtia ikkunasta naapureiden touhuja tai pyydystää kärpäsiä ja pölyhiukkasia. Ulkona Veera tykkää möyrytä mullan alla. Myyrien pesät ja kasvien juurakot ovat nii-iin hyväntuoksuisia, ettei niitä vaan voi vastustaa vaikka kuinka kiellettäisiin. Veeran sisällä taitaa asustaa pieni pihasuunnittelija, sillä kasveille syntyy istutuskuoppia vähän joka puolelle pihaa :-)

Siirin uteliaisuus heräsi ja täytyi tulla katsomaan mitä aarteita se Veera mullan alta kaivaa.

Veera kaivoi syyshortensialle juuri sopivan kokoisen kuopan ja aivan oikeaan paikkaan syreenirivistön väliin.

Kevään koittaessa ei ole riemulla rajaa kun pääsee vapaana juoksentelemaan ja leikkimään mökin pihalla.

Mitäköhän se mökkinaapuri tuolla marjapensaissaan kyykkii?
Aina niin utelias Veera ystävänsä Stellan kanssa vahtivuorossa.

Pylly vasten pyllyä - pienet pihavahdit <3

Kyllä maalla on mukavaa - välillä otetaan rennosti tuvan sohvalla.

Piha-aita ja puucee

Kesän 2014 aikana siirryttiin pihalle. Tuolloin saatiin valmiiksi piha-aita ja puucee. Aita varmistaa, että mökkikoirat Siiri ja Veera kavereineen pysyvät omalla pihalla. Uusi puucee taas tuo lisämukavuutta mökkiläisten elämään.

Toisinaan kyllä tekisi kovasti mieli aidan toiselle puolelle.

Juhannusviikonloppuna alkoi puuceen pystytys. Puuceen rakennukseksi valikoitui Lillevilla Taloon.com -verkkokaupasta ja käymäläksi Biolan kompostikäymälä Eco.

Puuceelle löytyi rauhallinen paikka piha-alueen ulkopuolelta.

Tässä lähes valmis puucee. Väriksi valikoitui mökin ja saunarakennuksen kanssa yhteensopiva punamulta.

Tuvan muodonmuutos

Tuvasssa uusiksi menivät lähes kaikki kalusteet ja laitteet vanhaa ihanaa leivinuunia lukuun ottamatta.

Katon uusimisen jälkeen tuvasta poistettiin vahat kaapistot ja paneloitiin tulevan työtason takaseinä.

Paneeliseinän väri valikoitui tuvassa valmiina olleen tapetin sävyn mukaan.

Työtaso ja avohylly löytyivät Ikeasta. Lisäksi uusittiin liesi ja jääkaappi-pakastin.

Tuvan levitettävästä sohvasta saa tarvittaessa kätevästi lisää nukkumatilaa.

Remontin valmistuttua oli aikaa nauttia rennosta mökkeilystä ja pimenevien iltojen tunnelmasta.

Vaaleutta verannalle

Veranta on kooltaan hyvin pieni sen seinät olivat lakattua mäntypaneelia. Halusin saada vaaleuden vastaanottamaan mökkin sisälle tulijat. Joten seinät saivat Tikkurilan Talvi-sävyn (V503).

Hiomistyö ei ole lempipuuhaani ja ystäväni neuvoa noudattaen putsasin enimmät lakat seinistä Tikkurilan maalipesulla ja sen jälkeen pääsinkin jo maalaushommiin. Laimentamaton maalipesu oli todella näppärä keino puhdistamaan ja himmentämään seinäpinnat valmiiksi vastaanottamaan uuden maalipinnan.

Veranta ennen pintaremonttia: seinät tummunutta mäntypaneelia ja lattian maali oli pahasti lohkeillut.

Loppukesän omppusatoa verannalla odottamassa hilloamista.

Perinteisen hattuhyllyllisen naulakon sijaan päädyin Ikean Leksvik-naulakoihin.

Mökkikoirat Siiri ja Veera saivat omat Ikean Bästis-naulakot.

Lumen sävyä lattioihin

Kahtena ensimmäisenä kesänä halusin saada mökin sisäpuolelta enemmän oman näköisekseni. Kunnostettavaa-lista käsitti seuraavat asiat:

• lattioiden maalaminen
• tuvan katon uusiminen
• keittiökalusteiden ja koneiden uusiminen
• verannan lattian ja seinien maalaaminen

Ensimmäisenä kävimme lattioiden kimppuun. Kammarin lattian lakka oli tiukassa ja hiominen olikin melko työlästä. Kauhulla ajattelin tuvan lattian hiomista maalista puhtaaksi. Soitin maalausalan ammattilaiselle kysyäkseni apua hiomiseen. Sainkin todella hyvän neuvon: hio ensin vanha maali kevyesti niin, että pinta on hieman karhea. Maalaa tämän jälkeen testialue uudella maalilla. Anna maalin kuivua seuraavaan päivään ja kokeile raaputtaa maalin pintaa pois kolikolla. Mikäli maali ei irtoa, on hionta ollut riittävä. Näitä ohjeita noudattaen pääsin vähemmällä työllä ja tuvan lattia saikin nopeasti uuden maalin.

Kammarissa oli lakattu puulattia.

Tuvassa oli vihreäksi maalattu puulattia. Tässä menossa testihionta.

Lattiamaaliksi valitsin Tikkurilan Betolux-maalin Lumi-sävyllä.

Lopputuloksena oli kiiltävä lattia, jossa ajan tuomat lommot saavat näkyä.